Hikka ultrattu tiineeksi!

Pentuja on siis tulossa tällaisesta yhdistelmästä! 

https://littlebrainhiccups.blogspot.com/2020/08/pentuja-tulossa-syyskuussa-2020.html 

Käänteet tähän mennessä:

Hikan juoksut alkoivat heinäkuun alkupuolella (6.7.) ja korona -tilanteesta johtuen tarkoitus oli astuttaa Hikka tuorespermalla. Kävin ottamassa proget Reprovetissa noin viikon kuluttua juoksujen alkamisesta 10.7., sitten ma 13.7. (0,8ng) ja ke 15.7. (2,5ng) No, kuinka ollakkaan tuo lukema tarkoitti sitä, että ovulaatio osui perjantaille, siis sille ainoalle päivälle viikossa, jolloin tuoresperma ei ehdi saapua paikalle ajoissa. 

Kirosin kerran jos toisenkin kasvattajanimen valintaani (olisi ehkä sittenkin pitänyt valita joku tyyliin “Onnistuu” “Sujuu” “Hienosti” tai jotain muuta siihen suuntaan…), mutta ei siinä auttanut muu kuin varata lennot ja lähteä Hikan kanssa Saksaan. Onneksi tämä ylipäänsä kävi uroksen omistajalle surkeasta maailmantilanteesta huolimatta.. Toisaalta Suomi oli vapauttanut Saksan "karanteenimaiden" listalta 13.7. ja minun lomani alkoi 15.7., joten ajoituksen suhteen ei olisi voinut kovinkaan paljon paremmin enää mennä! Lähdettiin siis reissuun perjantaina 17.7., mutta käytiin vielä aamusta Mevetissä ottamassa proget (6,95ng). 

Jännitti enemmän kuin laki sallii ihan kaikki. Korona, Hikka ei ollut aiemmin lentänyt (enkä minä koiran kanssa ja mitä jos juoksujen vuoksi on normaalia herkempi ja ja ja) eikä uroksen omistajan kanssa ollut yhteistä kieltä (kaikki yhteydenpito siihen asti oli tapahtunut Google Translatorin välityksin eli kirjoitin englanniksi haluamani viestin, käänsin saksaksi ja lähetin eteenpäin olematta yhtään varma mitä tuli lähetettyä) mutta tarkoitus oli majoittua koko reissun ajaksi hänen luokseen. Tässä vaiheessa en suostunut kuitenkaan enää luovuttamaan, joten matkaan lähdettiin. 

Onneksi lähdettiin - reissu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen! Hikka ei ollut moksiskaan lentämisestä tai muusta reissaamisesta (koiran lykkääminen ruumaan oli silti juuri niin kyynelkanavia herkistävä kokemus kuin arvelinkin, onneksi Minna oli mukana henkisenä tukena Helsingin päässä, muuten en olisi ehkä pystynyt..), koirat tykkäsivät toisistaan, itselle vahvistui valinnan oikeellisuus, yhteinen kielikin löytyi sekä valtavasti vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä! Eikä sitä koronaakaan sitten näkynyt 😀.

Kone laskeutui Düsseldorfin kentälle joskus kuuden aikaan perjantaina, puolihysteerisenä odottelin Hikkaa matkatavaroiden joukosta, mutta tyyppi ei edes läähättänyt kun sitä kärrättiin vastaanottoalueelle. Hyvä niin, koska virkailijalla ei ollut mitään välineitä nippusiteiden katkaisemiseksi ja meni hetki jos toinenkin että saatiin ystävällisen kanssamatkustajan avustuksella ne poikki ja Hikka ulos häkistä...  Markus oli onneksi vastassa, ison lentoboksin kanssa olisi ollut haasteellista (puhumattamaan koronariskeistä) lähteä kulkemaan julkisilla kohti Bochumia. 

Hikka alkoi vikistä Aivon perään heti kun Markus vilautti kaveria auton takapaksista, rakkautta ensi silmäyksellä siis! Mentiin suoraan ulkoilemaan ja ensimmäiset astumisen yritykset tapahtuikin jo tuolla kohtuullisen vilkkaalla alueella ihmisten ja koirien seassa. Siirryttiin kuitenkin nopeasti Markuksen aidatulle pihalle ja illan aikana olivat ekaa kertaa nalkissa. Seuraavana päivänä vieraaksi tuli paikallinen pyrtsikasvattaja, jolta saatiin arvokkaita neuvoja astumiseen liittyen ja pitelyapua päivän ekaan nalkkiin. Lauantaina tuli pari onnistunutta astumista lisää, samoin sunnuntaina (tutustumisreissulla Markuksen ja Aivon agilityseuran hienoihin tiloihin..). 

Astumisten lisäksi kierreltiin reissun aikana koirien kanssa paikallisia ulkoilualueita, istuttiin iltaa ja keskusteltiin paljon kielimuurista huolimatta :D. Aivoon ihastuin reissun aikana vielä paljon enemmän kuin olisin uskonut. Uskomattoman avoin, rento, varma ja hyväntuulinen tyyppi (ollut sellainen pennusta asti kuulemma) ja kun Hikkaa ei ollut tarjolla, istui Aivo minun sylissäni tai tarjosi lempileluaan silminnähden nauttien huomiosta. Ihan kuin Hikka siis :D. Samoin sen tapa roikkua remmissä asenteella muistutti kovasti Hikkaa. Ja vilkas se oli myös. 

(paljon ei jäänyt matskua kun leikkasin kaiken lapsilta kielletyn pois :D)

Maanantaina illalla oltiin takaisin Helsingissä ja sitten ei voinut muuta kuin odottaa. Ja on muuten odottavan aika pitkä! Vihdoin kuitenkin 14.8. Hikka ultrattiin tukevasti tiineeksi! Pentujen odotetaan syntyvän jossain siinä 18.9. molemmin puolin.

Itse en ole huomannut sen kummempia Hikan voinnissa. Nisät ovat toki turvonneet ja jotain pientä pehmentymistä on vatsan seudulla havaittavissa. Liikunnan suhteen aloitettiin ottamaan rauhallisemmin heti reissun jälkeen, uimassa käydään ihan harvakseltaan ja uimahyppyjä vältellen, hiekkakuopilla ei olla juostu kuin kerran reissusta paluun jälkeen ja muutenkin ollaan menty vaan sellaista peruslenkkeilyä. Viikkoa ennen laskettua aikaa olisi tarkoitus mennä röntgeniin, siihen asti ei muuta kuin peukut pystyyn!